Homo pikku homoseksuaaliseen meis

Pientä parannusta sentään on nähtävillä. Parisuhdelaista kertovat jutut ja ohjelmat, sekä muutamat TV-sarjat ovat tuoneet homoutta esiin paremmassa valossa, ja muutenkin homoudesta keskustellaan oikeasti lehdistössä. Ja television keskusteluohjelmissa esiintyvät homot ja lesbot ovat muutamia "julkkishomoja" lukuunottamatta nykyään entistä enemmän keskivertokansalaisia.

Jos kasvavalle homo nuorelle tuputetaan väkisin omasta kehittyvästä homo identiteetistä poikkeavaa hetero mallia, käy pahimmassa niin, että tämä yrittää elää itselleen vieraan mallin mukaan siis heteron tavoin.

Hieman vanhempana hän sitoutuu ehkä epätyydyttävään, mutta ehkä menettelevään hetero parisuhteeseen - perustaa perheen ja hankkii lapsia.

Myöhemmin sitten voi käydä niin, että elämäntilanne käy todella ahdistavaksi, kun huomaa, että "luonto kutsuu" ihan muualle. Tuloksena saattaa olla mielenterveydellisiä ongelmia ja mahdollisesti perheen hajoaminen.

Lievemmissäkin tapauksissa identiteettikriisi on monille todella rankka kokemus riippumatta siitä, minkä ikäisenä sen käy läpi. Lisäksi monet homot joutuvat kokemaan sellaisia asioita kanssaihmisten taholta, jotka ihan käytännössä haittaavat elämää, kuten vaikkapa se, että homofobinen pomo sattuu yllättäen törmäämään paikalle iltakävelyllä, juuri kun oman poikakaverin kanssa on kiva istuskella käsi kädessä puiston penkillä.

Seuraavana työpäivänä ei sitten enää esimerkiksi luvatusta työsopimuksen jatkamisesta ole tietoakaan. Tällaiset murheet saattavat aiheuttaa masennusta ja itsensä torjumista. Ongelmana ei tällöinkään ole homous, vaan homofobinen ympäristö. Ulkopuolistenkin taholta voi varsinkin pienemmillä ja suvaitsemattomilla paikkakunnilla joutua kuuntelemaan nimittelyä ja huutelua, joissain tapauksissa jopa väkivaltaa.

Nuoren homon tai lesbon elämään kuuluu jatkuvaa sellaisten kommenttien kuulemista omasta identiteetistä, jotka ovat omiaan nuijimaan itsetuntoa. Jo eduskunnassa käyty ennakkoluulojen ja tietämättömyyden sävyttämä keskustelu parisuhdelaista oli varmasti monelle rankkaa kuultavaa, varsinkin jos muukin ympäröivä yhteisö tai oma kasvatus on homovastainen. Ympäristön taholta tulevat paineet voivat aiheuttaa homolle psyykkisiä ongelmia. Tässä asiassa kouluilla olisi iso rooli ja vastuu: Erityisesti koulujen olisi tuotava aihe tarjolle mahdollisimman objektiivisesti, eikä pitää oletusarvoisesti kaikkia heteroina tai tulevina heteroina.

Kasvava yläasteikäinen teini ei välttämättä vielä tiedosta, että on mahdollista, että omat tunteet eivät olekaan heteromallin mukaisia, vaan yrittää asettaa itseään jatkuvasti heteromuottiin - huonoin tuloksin. Se, että homoseksuaalisuudesta puhutaan lyhyesti vain biologiassa ja terveystiedossa sukupuolitautien yhteydessä , ei varmasti riitä tukemaan ketään yhtään missään.

Ja noissakin tapauksissa yleensä tuodaan homous esiin nimenomaan seksiin ja sukupuoliasioihin liittyvänä asiana ja unohdetaan se, että homous on ennen kaikkea tunnepuolen asia. Mahdollisesti asian tuominen väärällä tavalla esiin aiheuttaa suurtakin vahinkoa oman identiteetin omaksumisessa. Sellaisessa tilanteessa ei todennäköisesti osaa lähteä etsimään tietoa tai tukea omatoimisesti. Vasta lukiossa homoudesta puhutaan ja siitä keskustellaan psykologiassa ja ehkä uskonnossa, mutta silloin ollaan jo auttamattomasti myöhässä - eikä opettaja välttämättä oikeasti tiedä aiheesta yhtään mitään.

Puhutaan kauniisti, että onhan koulussa kuraattorit ja terveydenhoitajat, jonne voi aina mennä juttelemaan. Mutta ei se niin toimi, jos ei edes tiedä, mistä omissa tunteissa on kyse. Koulun olisi aktiivisesti kerrottava maailmasta useammasta vinkkelistä kuin perinteisestä suunnasta. Valitettavasti jopa joillakin opettajilla on asiassa yhä vakavia asenneongelmia. Kun kiinnostus sukupuoliasioihin herää teini-iässä, niin mielenkiinto alkaa kohdistua taipumuksen mukaan tietynlaisiin ihmisiin.

Tässä kohdassa ympäristötekijöillä on suuri merkitys. Jos ympäristö rohkaisee hyväksymään itsensä sellaisena kuin on, niin ihmisellä on paremmat mahdollisuudet kasvaa seksuaalisuudeltaan ja muutenkin ehjäksi ihmiseksi.

Homovihamielinen ja torjuva ympäristö taas saattaa aiheuttaa homolle suunnatonta vahinkoa. Biseksuaali saattaa kyetä ohjailemaan jonkin verran sitä, kiinnostuuko miehestä tai naisesta. Mutta todennäköisesti siinä kohdassa, kun törmää "siihen oikeaan", niin siinä ei enää omat ohjailut auta suuntaan eikä toiseen.

Toki tunteitaan voi yrittää tukahduttaa. Monet biseksuaalit ja useat homotkin pyrkivät elämään yhä heteron tavoin, sillä kuka "vapaaehtoisesti" olisi homo, kun monet kanssaihmiset eivät edes halua yrittää ymmärtää sitä, että mies voi ihan oikeasti rakastaa miestä tai nainen naista. Ympäristön suhtautumisen tai ympäristön oletetun suhtautumisen tähden monet homot eivät välttämättä uskalla myöntää edes itselleen olevansa homo. Biseksuaaleilla oman bi-puolensa kieltäminen lienee vielä yleisempää.

Yksilön homouden syitä voimme vain arvailla. Kukaan ei ilmeisesti synny homona tai kukaan ei synny heterona, vaan mieli "kieroutuu" homoksi tai heteroksi syntymän jälkeen.

Pieni lapsi ei tunne eroottista tai romanttista kiinnostusta samaa eikä eri sukupuolta kohtaan. Taipumus tiettyyn suuntautumiseen on kuitenkin todennäköisesti jo olemassa syntymästä lähtien. Siihen vaikuttanee perimä, mahdollisesti raskaudenaikaisetkin asiat ja ehkä muutkin tekijät.

Täyttä varmuutta asiasta ei ole. Ympäristötekijöillä lapsuuden aikana saattaa olla jotain vaikutusta asiaan - ainakin taipumustensa hyväksymisen osalta.

Sen perusteella ihminen hyväksyy itselleen seksuaali-identiteetin. Sama pätee oikea- ja vasenkätisyyteen. Kätisyyden merkit ovat selkeästi näkyvillä jo nuoremmalla iällä, sillä kätisyys on ominaisuus, joka ihmisessä ilmenee jo varhain. Ei oikeakätinen voi luontevasti valita vasenta kirjoituskädekseen, eikä vasenkätinen oikeaa kättään.

Kun yhteiskunta on rakentunut oikeakätiselle sopivaksi, selviäisi vasenkätinen varmasti monista asioista helpommalla, jos pystyisi toimimaan kuin oikeakätinen, mutta kätisyydessäkään ei ole kyse valinnasta. Vasenkätinen harjaantuu tarkkuutta vaativissa asioissa toimimaan vasemmalla kädellään nopeammin kuin oikealla, vaikka tämä olisi pakottu oikeakätiseksi jo nuorena, ja tämä olisi oppinut muuten käyttämään oikeaa kättä moitteettomasti.

Homot ovat usein varsin suosittuja monien naisten keskuudessa - ehkä siksi, että homo ei yritä miellyttää naista eroottisesti, vaan pitää tätä lähinnä kaverina.

Naisen on "turvallisempi" olla homomiehen seurassa, koska hänen ei tarvitse tuntea olevansa seksiobjekti. Toisaalta joku nainen on ehkä pettynyt pahasti, koska homo ei ole kiinnostunut tästä - huolimatta suuresta yrittämisestä. Joillain homoilla voi toki olla takanaan epäonnistuneita naissuhteita - varsin usein siksi, koska ei ole tiedostanut homouttaan tai yrittänyt torjua homoutensa ympäristön paineiden vuoksi.

Sen vuoksi heteron tavoin käyttäytyvä, mutta oikeasti homo on päätynyt yrittämään suhdetta naisen kanssa. Todennäköisesti suhde ennemmin tai myöhemmin epäonnistuu, koska tunteet eivät ole kokonaisvaltaisesti mukana. Erityisesti homouteen kielteisesti suhtautuvat pyrkivät selittämään, että homon homouden syynä olisi lapsuudessa ollut jollakin tavoin "vääristynyt" suhde vanhempiin tai kavereihin.

Näiden teorioiden mukaan esimerkiksi homomiehillä olisi usein samastumisongelmia suhteessa isään, hyvin läheinen suhde äitiin ja samastumisongelmia suhteessa samaa sukupuolta oleviin kavereihin, ja että samastumisprosessi olisi lapsuudessa keskeytynyt suhteessa omaan sukupuoleen vanhempaan ja tovereihin. Edellä mainittuja samastumisongelmia tunnutaan pitävän usein perusteluna sille, että ympäristöllä tai kasvatuksella olisi jotenkin korostunut merkitys ihmisen seksuaalisen suuntautumisen muotoutumisessa ja selitetään, että jos nuoruudessa olisi kehitys ollut "normaali", olisi tuloksena heteroseksuaali "eheä" ihminen.

Eikö noita varhaisen kehityksen "samastumisongelmia" olisi syytä pitää paremminkin merkkinä olemassaolevasta homoudesta kuin syynä tulevaan kehitykseen? Oliko ensin muna vai kana? Homous on toisinaan leimattu erilaisin perustein mm. Nykytietämyksen valossa ihmisen seksuaalinen suuntautuminen ei kuitenkaan ole varsinkaan päämäärähakuisesti muutettavissa.

Suuntautumisensa voi paremminkin yrittää työntää taka-alalle ja peitellä sitä, ja liimata päälle erilaisiin valintoihin perustuvaa elämää ja identiteettiä. Yhtenä esimerkkinä "parantamisesta" ovat uskonnollis-perusteiset "eheytysterapiat" ja "eheytyshoidot".

Esimerkiksi "eheytymisen" puolesta puhuvat katsovat ihmisen olevan "rikkinäinen", jos tämän maailma ei ole täysin perinteiseen heteroseksistiseen mallin mukainen. Aivopesussa pyritään hävittämään "vanha minä" ja tuomaan tilalle "uusi minä". Ensin "vanha minä" nujerretaan esimerkiksi vetoamalla vahvasti tunteisiin mm. Siitä seuraa lopulta aivopestävän periksi antaminen ja uuteen oppiin sopeutuminen. Sen jälkeen syötetään uusi käsitys itsestä ja ympäröivästä todellisuudesta. Entistä maailmankuvaa vähätellään ja uutta aletaan tuoda myönteisessä valossa esiin.

Myös uhkailua voidaan käyttää. Lopulta "uusi minä" vakiinnutetaan. Entistä maailmankuvaa vähätellään ja uutta tuodaan entistä voimakkaammin esille myönteisessä valossa. Samalla aivopesty sidotaan vahvasti uuden maailmankuvan tuojiin, osaksi sen näkemää järjestelmää. Jos joku saadaan uskomaan, että jokin piirre itsessä on väärin, niin kyllähän esimerkiksi sen piirteen itsessään pystyy jotenkin torjumaan.

Eri asia on, että onko tuollaisen "aivopesun" jälkeen henkisesti enää eheä ihminen. Eheytymisliikkeen piiriin hakeutuvilla on usein "voimakas motivaatio seksuaalisuuden muutokseen" olemassa, mutta motivaatio tuskin kumpuaa homoudesta sinänsä, vaan ympäristön paineista - ja halusta esimerkiksi olla rikkomatta Jumalaa vastaan vaikka homous on vain tulkittu tällaiseksi asiaksi.

Ihmisillä on erilaisia maailmankatsomuksia. Jokaisella on oikeus henkilökohtaiseen uskoonsa. Joskus uskoon tuleminen saattaa helpottaa, jos on vaikeaa. Uskomisessa ei ole mitään pahaa - tietenkään. Elämälle löytyy uusi sisältö ja asia, johon luottaa.

Usko yleensä antaa toivoa. Tätä on helppo käyttää ihmisen ohjailuun esimerkiksi uhkailemalla: On ihminen, jolla on halu uskoa, mutta tällaiselle ihmiselle tehdään selväksi se, että uskonsa ei ole aitoa ja tarpeeksi vahvaa, jos on homo eikä muutu. Uskon ja homouden välille on näin rakennettu Raamatun tulkinnan perusteella sovittamaton ristiriita.

Juuri "eheytettävän" uskon heikkoudella pelottelemisella "apua" haluava tukeutuu entistä tiukemmin "eheytymiseen". Jotkut syystä tai toisesta ahdistuksen vallassa elävät saattavat tarttua tällaiseen "pakotiehen" - varsinkin jos ympäristö on ollut homovastainen ja oma identiteetti on niin voimakkaasti tuomittu, että itse uskoo, että homous on väärin ja syynä vaikeaan tilaan.

Silloin on myös helppo nimetä homous kaikkien ongelmien aiheuttajaksi. Sillä tavoin saadaan ahtaalla oleva ihminen kieltämään osa minuudestaan. Uskonnollisen yhteisön voima on yllättävän vahva. Eheytysliikkeen viestinnässä leimataan homosuhteita kielteisesti. Homous leimataan luonnottomaksi, luomisjärjestyksen vastaiseksi, tunne-elämän rikkinäisyydeksi ja jopa ei-biologiseksi.

Homosuhteita arvioidaan lähinnä riippuvuus- ja seksisuhteiksi. Homous on toisinaan leimattu myös häpeälliseksi ominaisuudeksi. Lisäksi hyvin voimakkaasti tuodaan esiin näkemys, että homoseksuaalisuus olisi jotenkin sidoksissa lapsuudenajan negatiivisiin kokemuksiin ja vääristyneeseen suhteeseen vanhempiin ja kavereihin. Näkemysten vakuutena käytetään asiallisilta kuulostavia lähteitä.

Näiden ohella vähätellään myös homojen määrää. Osoituksena onnistuneesta muutoksesta käytetään esimerkiksi sitä, että eheytysterapian myötä seksifantasiat samaa sukupuolta olevien kanssa vähenevät tai että pystyy seksuaaliseen suhteeseen "vastakkaista" sukupuolta olevan kanssa ja että lasten siittäminen onnistuu ns.

Tällöin kuitenkin seksuaalisuus on typistetty lähinnä yhdynnäksi ja suorittamiseksi - ja homoseksuaalisuus määritelty kapeasti "samaa sukupuolta olevan lihan himoksi" ja kyvyttömyydeksi yhdyntään "vastakkaista" sukupuolta olevan kanssa. Seksuaaliseen suuntautumiseen kuuluu kuitenkin laajempi kirjo osa-alueita seksikäyttäytymisen ja -fantasioiden lisäksi; tunteet, ei-eroottinen viehtyminen, parisuhde, elämänpiiri ja oma kokemus suuntautumisesta.

Joistain niistä pystyy pidättäytymään ja joitain tukahduttamaan, mutta ei niiden suhteen kuitenkaan muuttamaan itseä siten, että "palaset" olisivat enää kohdallaan. Tunteet toiseen ihmiseen voi peittää, fantasian peittää muilla ajatuksilla, viehtymistä torjua tietoisesti, parisuhteen "sen oikean" kanssa vaihtaa korvikkeeseen tai selibaattiin, elämänpiirikseen valita ei-homoisan - ja oman identiteetin ja kokemuksenkin uskotella olevan jotain muuta. On esimerkkejä siitä, että yksittäinen ihminen kokee elämänsä varrella suuntautumisensa "elävän".

Yleensä tällaisia havaintoja kertovat biseksuaaliset henkilöt; on kausia, jolloin omaa sukupuolta olevat tuntuvat miellyttävän enemmän kuin "vastakkaista" sukupuolta olevat - ja päin vastoin. Tällaiseen voi törmätä myös täysin heteroksi tai homoksi itsensä kokeva. Etenkin heterona itseään pitävällä havainto homoseksuaalisista tunteista saattaa olla hyvin pysäyttävä, koska ympäristö ei anna tukea tällaiseen itsetutkiskeluun.

Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että suuntautumistaa voisi tarkoitushakuisesti muuttaa johonkin suuntaan. Tai että yksittäiset tuntemukset olisivat merkki jostain pelottavasta muutoksesta. Aikanaan myös vasenkätisyyteen on suhtauduttu torjuvasti ja sitä on pidetty "luonnottomana" ja jopa paholaisen aikaansaannoksena. Vasenkätisyyden syitä on myös aikanaan pohdittu ja mietitty - samoin kuin nykyään pohditaan sitä, mistä homous aiheutuu.

Ja vasenkätisiä ollaan rangaistuksen uhalla estetty käyttämästä vasenta kättään esimerkiksi kirjoittamiseen. Nämä ovat sitten joutuneet käyttämään oikeaa kättään - enemmän tai vähemmän menestyksekkäästi. Rakkauden määrää voi mitata vain se ihminen, joka rakkautta tuntee. Eli se on hyvin henkilökohtainen asia, mutta väittäisin "homoseksuaalisen rakkauden" olevan ihan samaa rakkautta kuin "heteroseksuaalinen rakkauskin".

Siihen kuuluu toisesta välittämistä, erimielisyyksiä, mahdollisesti seksiä, yhdessäasumista ja paljon muuta. Rakkauden kohde vain sattuu olemaan samaa sukupuolta oleva - ehkä maailman tärkein ihminen. Se, että homoilla on keskimäärin heteroita vähemmän pitkiä kiinteitä parisuhteita, johtuu monista asioista: Kun mitään "parisuhde"-instituutiota ei homoilla ole ollut, niin ympäristö harvemmin painostaa sitoutumaan.

Myöskään sukulaiset eivät kovin usein painosta sitoutumaan toiseen samaa sukupuolta olevan kanssa. Yhteiskunta ei ole kannustanut vuoteen asti millään tavoin homopareja parisuhteeseen. Homoseksuaalisuuden tuomitseminen ajaa monia hankkimaan "salaisia suhteita", joilla ei ole mitään käytännön mahdollisuuksia kestää. Lapsia ei yleensä ole paria yhdessäpitävänä voimana. Kun rakkauden ja kiintymyksen tunne laimenee esimerkiksi riitojen tai joidenkin muiden ongelmien vuoksi, on kynnys päättää suhde paljon suurempi silloin, kuin jos parilla on lisäksi muitakin syitä olla yhdessä kuin kiintymys ja rakkaus toisiinsa.

Ne muut syyt tavallaan "pakottavat" kestämään karikoita. Ja toki on muistettava, että myös homoilla on pitkäaikaisia parisuhteita ja varmasti suurimmalla osalla halu sitoutua. Nämä vakiintuneet pariskunnat eivät vain näy katukuvassa kovin selvästi, kun todennäköisesti ovat jo aikuisempia ja tiukasti työelämässä, eivätkä enää juokse baareissa säännöllisesti - kuten monilla sinkkuhomoilla ja sinkkuheteroilla on tapana. Monia heteroita hämmentää homojen tuttavapiirin laajuus, sillä kaikki homot näyttävät tuntevan toisensa.

Homopiireissä ihmissuhteet voivat muodostua hyvinkin paljon perinteisistä heteromalleista poikkeaviksi. Läheinen ihmissuhdeverkosto ei homoilla läheskään aina perustu "ydinperhe", "sukulaiset", "perhetutut" ja "muut tutut esim. Suurin osa homojen ihmissuhteista sijoittuu läheisyydessään em. Niitä läheisiä tuttuja on homoilla usein paljon, koska samanlaisessa maailmassa olevat ihmiset ympärillä tuovat turvallisuudentunnetta. Ympäristömme tihkuu heteroseksiä, mutta yhteiskunta on niin heteroseksuaalisuuden kyllästämä, että käsi kädessä kulkevaan tai suutelevaan heteropariskuntaan ei juuri kukaan kiinnitä mitään huomiota.

Luonnollisesti ihmiset katsovat, välillä tuijottavat ja joskus jopa kommentoivat myönteisesti nähdessään silmää miellyttävän toisen ihmisen. Se on ihan normaalia. Kukapa ei olisi joskus kuullut, kun joku mies kommentoi kaverilleen naisen rintoja sanomalla "Onpas mehevät bosat! Eikä kylän raitilla herrasmiehen silmäilyjä tyttöihin katsota mitenkään pahalla. Vaan kun homo "jää kiinni" vilkuilusta, tai pahimmassa tapauksessa homo toteaa kaverilleen vaikkapa ratikassa, että "Onpa söpö kundi!

Varmaan hirmuiset seksifantasiat mielessä Eikä yhtään ajatella sitä, että ihan samalla lailla heteromaailmassakin vilkuillaan. Se homous siinä huomion herättää. Sana homo seksuaalisuus on ongelmallinen. Sanana seksuaalisuus on hyvin lähellä seksiä - ja sitä kautta myös seksin harjoittamista. Tästä hyvästä Tavallinen Tallaaja mieltää seksuaalisuuden myös seksuaalisen suuntautumisen ja seksin harjoittamisen välille helposti yhtäläisyysmerkit.

Ja kun homous on nimenomaan kielenkäytössä homo seksuaalisuutta hetero seksuaalisuudesta puhutaan harvemmin , niin Tavalliselle Tallaajalle onkin näin syntynyt mielikuva lähinnä seksiä harjoittavista homosta. Se on meidän homojen kannalta imago-ongelma, eikä varmastikaan auta puhumaan siitä, mistä homoudessa oikeasti on kyse. Ihan oikeasti homous on muutakin kuin seksiä. On homoja, jotka eivät seksiä edes harrasta. Monissa kielissä sana "sex" viittaa sukupuoleen, mutta ei suomessa, joten "seksuaalisuuden" viittaus sukupuolijakoon jää entistäkin hämärämmäksi - ja seksin harjoittaminen korostuu.

Homo seksuaalisuus ei sisällä esimerkiksi homouteen liittyvää romanttista tai sosiaalista ulottuvuutta. Itse puhunkin mieluummin "homoista" kuin "homoseksuaaleista". Jälleen kerran huomataan, miten paljon kieli määrittelee ja kahlitseekin ajattelua.

Aina silloin tällöin homoseksuaalisuus yhdistetään seksuaaliseen yli-innokkuuteen, ulosteilla leikkimiseen, fetisseihin, ja oikeasti kyseenalaisiinkin asioihin, kuten itsensäpaljasteluun ja jopa pedofiliaan jne. Ne ovat kuitenkin yksittäisiä ja erillisiä asioita, joilla ei ole sinänsä mitään tekemistä homouden kanssa, ei myöskään heterouden kanssa, eikä noilla asioilla keskenäänkään.

Toki edellä mainituista asioista kiinnostuneita voi olla niin homojen kuin heteroidenkin keskuudessa. Eräät kohulehtien palstoilla ihmissuhdedraamojaan tilittävät julki-ei-heterot voivat olla osittain julkisuudennälkäisinä liikkeellä - ihan samoin kuin monet heterojulkkiksetkin ovat samasta syystä tuomassa henkilökohtaista elämäänsä tyrkylle.

Oletettavasti suurin osa homoista on homoja siksi, koska heidän romanttiset ja eroottiset tunteensa sattuvat kohdistumaan omaa sukupuolta edustavaan toiseen ihmiseen. Osaa homoista varmasti kiinnostavat trendit, muoti, shoppailu, juhliminen ja itsensä hoitaminen.

Joidenkin väitteiden mukaan homoilla olisi keskimääräistä enemmän "kauneudentajua" ja visuaalista silmää.

Mutta eikö suurimmalla osalla ihmisistä ole pyrkimys tehdä itsestään ja ympäristöstään haluamansa mukainen? Kaikilla ei vain siihen ole mahdollisuutta. Homoilla ei useimmiten ole lapsia elätettävänään, joten se mahdollistaa paremmin rahan käytön itseensä ja omien halujen mukaan - ns. Pukeutuminen ja olemus on monille tapa viestittää omia arvojaan ja korostaa siten omaa identiteettiään.

Homot joutuvat jo yhteiskunnan taholta kokemaan olevansa valtavirrasta poikkeavia, joten on luontevaa korostaa omaa persoonaansa ulkoisinkin asioin - esimerkiksi meikkaamalla tai pukeutumalla, eikä kyse ole välttämättä fetisseistä tai sinänsä seksuaalisuudesta.

On viimeisimpiä trendivirtauksia seuraavia cityhomoja. Joidenkin tyyli on nuorekas ja joidenkin konservatiivisempi. Joillekin on tärkeää olla viimeistä myöten tiptop-kunnossa, osa viihtyy "renttuna". Osa korostaa feminiinisiä puoliaan, osa maskuliinisia puoliaan. On militaristilookissa viihtyviä ja on Tom Of Finland -tyyppisiä homoja, toiset tahtovat olla bileilylookissa, toiset taas kuin skeittarit, jne jne Ja on aina muistettava, että ihan samalla tavalla on homoja, joita eivät edellämainitut asiat kiinnosta vähääkään.

Varmasti suurin osa homoistakin on "mattimeikäläisiä" - pukeutuvat, ovat ja elävät ihan samalla tavoin kuin "harmaa massa". Jokainen ihminen on erilainen - oma persoonansa.

Homot kuuluvat seksuaalivähemmistöön, eivät sukupuolivähemmistöön. Yleensä homo mieltää edustavansa sitä sukupuolta, joka on myös tämän ulkoinen olemus. Homoseksuaalinen henkilö voi kuulua myös sukupuolivähemmistöön.

Seksuaalivähemmistöihin kuuluvat homomiehet ja naispuoliset homot, eli lesbot sekä mm. Homoseksuaalin henkilön romanttiset tunteet ja seksuaaliset halut kohdistuvat omaa sukupuolta edustavaan henkilöön samalla tavoin kuin heteroseksuaalisen henkilön kohdalla eri sukupuolta olevaan henkilöön.

Biseksuaalin henkilön romanttiset tunteet ja seksuaaliset halut voivat kohdistua kumpaan tahansa sukupuoleen. Panseksuaalin henkilön kohdalla tunteet voivat kohdistua sukupuolesta riippumatta. Monet seksuaali- tai sukupuolivähemmistöön kuuluvat eivät toisaalta halua lokeroida itseään kaksinapaisen nainen-mies -järjestelmän mukaan, vaan mieltää itsensä yksinkertaisesti ihmiseksi. Kaksinapainen nainen-mies -järjestelmä aiheuttaa myös sen, että biseksuaaliksi ja panseksuaaliksi tunnustautuvaa ihmistä karsastetaan toisinaan sekä homojen että heteroiden suunnalta, sillä biseksuaalia ei vallalla olevan kaksinapaisen mallin vuoksi usein osata sijoittaa mihinkään "lokeroon", ja tämä aiheuttaa hämmennystä.

Homojen lapsettomuus on myös yksi syy, miksi nämä voivat valita työaikansa varsin vapaasti verrattuna niihin, keillä lapsia on. Ulkopuolisen silmin "epäsäännöllinen" elämänrytmi saattaa kuitenkin olla työn tuloksen ja omien mieltymysten kannalta huomattavasti parempi vaihtoehto kuin "yhdeksästä viiteen töissä ja yhdestätoista seitsemään nukkumassa". Jos joustavaan elämänrytmiin on mahdollisuus, niin miksi toimia väkisin toisin?

Jos tuttavapiiri on laaja, niin ystävien kanssa tulee varmasti vietettyä runsaasti aikaa. Ja jos suurimmalla osalla ystävistä on suunnilleen samanlaiset arvot ja samanlainen elämäntilanne kuin itsellä, niin on luontevaa olla näiden kanssa tekemisissä.

Monilla homoilla ystäväpiirin merkitys on hyvin suuri - jotkut jopa kokevat ystäväpiirin lähes omaksi perheeksi, vaikka eivät saman katon alla asukaan. Ystävien kanssa on mukava olla yhdessä - ja ehkä juhliakin baarissa, kaverien luona, omassa kodissa jne. Toisinaan homoseksuaalisuus niputetaan yhteen erilaisten seksuaalisten ääri-ilmiöiden kanssa, kuten pedofiliaan tai eläimiinsekaantumiseen.

Ilmiöt ovat kuitenkin täysin toisistaan riippumattomia. On suorastaan käsittämätöntä, miten yksipuolista toisen ihmisen tai eläimen hyväksikäyttöä voi verrata kahden ihmisen keskinäiseen vapaaehtoisuuteen perustuvaan suhteeseen. Pedofiilin uhriksi on joutunut niin poikia kuin tyttöjäkin.

Uhrin sukupuoli ei usein ole merkittävässä roolissa pedofiilisten tunteiden herättäjänä, vaan uhrin nuori ikä. Lasten hyväksikäyttäjä on yleensä mies, mutta myös naisia on tuomittu lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä. Myös eläimeensekaantumisessa eläimen sukupuoli on yleensä toisarvoinen asia. Perheen sisäinen adoptio tuli Suomessa mahdolliseksi vuonna , mutta sekin herättää yhä kielteisiä reaktioita.

Homo- tai lesbopari ei voi adoptoida nykyisten lakien mukaan yhdessä lasta. Järkiperustelujen valossa on vaikea keksiä mitän haittaa lapsen kehitykselle siitä, että tämä kasvaa sateenkaariperheessä. Lähinnä lapsi oppii ymmärtämään, että asiat voivat olla hieman valtavirrasta poikkeavastikin. Tällaisissa "kahden äidin tai kahden isän" perheissä lasten etujen kannalta on tärkeää, että jos pariskunnan toisella osapuolella on biologinen lapsi ja biologinen vanhempi sattuu sairastumaan tai kuolemaan, niin lapsella "virallinen" suhdetta ei-biologiseen vanhempaansa voidaan turvata.

Myös eron tullessa lapsen suhde ei-biologiseen vanhempaan säilyy, koska on hyvin todennäköistä, että toinen vanhempi on lapselle biologisen vanhemman ohella läheisin ihminen. Yhteiskunnan antama tuki lapsen läheisille ihmissuhteille on tärkeä viesti kiinteiden ihmissuhteiden tärkeydestä. Lapsen tulevien olosuhteiden tarkistaminen on hyvin tärkeää adoptiotilanteissa.

Tärkeintä on lapsen etu. Tällä hetkellä lesbo- tai homoparin sopivuutta adoptiovanhemmiksi ei edes tutkita. Se, että adoptioon vaaditaan nykyisin heteropariskunta, on vain poliittinen päätös.

Se ei siis ole mikään lähtökohta, jos tarkastellaan sitä, että jokin asia on parhaalla mahdollisella tavalla. Poliitikot eivät ole tutkijoita, eivätkä yli-ihmisiä. He tekevät päätöksiä omien tietojensa, arvojensa ja käsitystensä pohjalta - ja toivottavasti seuraavat maailmaa niin paljon, että pysyvät ajan tasalla todellisuuden kanssa.

Toivottavasti he kykenevät myös olemaan niin avarakatseisia, että omat ennakkoasenteet eivät ihan kokonaan peitä objektiivisuutta ja kykyä pohtia asioita muutenkin kuin omien tuntemusten valossa.

Hyvin tärkeää lapsen kehittymisessä on, että voi lapsena tuntea kodin olevan maailman turvallisimman paikan ja lähimpien aikuisten rakastavan ja huolehtivan. Sellainen antaa kyvyn luottaa itseensä sellaisena kuin on. Homo- tai lesboperheissä kasvavat lapset saavat vanhemmiltaan saman turvan kuin heteroperheissä kasvavat omiltaan. Hiljakkoin julkaistun amerikkalaistutkimuksen mukaan homovanhempien kasvattavat lapset pärjäävät keskimäärin jopa paremmin kuin heterovanhempien kasvattamat. Homoseksuaalisuus suuntautumisena ei ole lisääntynyt.

Seksuaalivähemmistöt ovat ehkä viime vuosina tulleet näkyvämmäksi ja tiedostetummaksi, koska suuntautumista ei ole tarvinnut enää niin visusti kätkeä. Myös ei-heterot parisuhteet ja niinsanotut sateenkaariperheet hyväksytään nykyisin aiempaa paremmin.

Suuntautumisen mukainen elämä on tullut useammalle ihmiselle mahdolliseksi. Jos vanhempien seksuaalinen suuntautuminen vaikuttaisi lapseen, niin miksi sitten heteroperheiden lapsista tulee joskus homoja? Ihminen ei opi homoksi, eikä tämä ole vieteltävissä homoksi. Eli heteroa ei voi johdatella homoksi, eikä homoa heteroksi. Kyse on siitä, onko ihmisellä mahdollisuus ja tilaisuus elää eheää elämää suuntautumisensa mukaan.

Kuten kaikkeen muuhunkin kiusaamiseen. Niin koulussa, työelämässä kuin muutenkin. Kaikkeen kiusaamiseen vieläpä, liittyi se vasenkätisyyteen, pisamanaamaisuuteen, homoseksuaalisuuteen, koulussa hyvin menestymiseen, punapäisyyteen, jne. Lapset sitä paitsi eivät varmaankaan automaattisesti ajattele, että luokkakaverin kaksi äitiä tai kaksi isää on jotenkin iljettävää.

Ennemminkin tällaisissa asioissa on uteliaisuus suurempi juttu. Kyse onkin lähinnä lasten vanhempien asenteista. Kotona kun illalla kerrotaan koulun tapahtumia ja käy selville, että luokalla on homoparin lapsi, niin vanhempien asenteet ja reaktiot vaikuttavat lapsenkin suhtautumiseen jatkossa tähän "erikoisuuteen". Yllättävää kyllä, monet naiset pelaavat lätkää tai futista, osaavat kalastaa, vaihtaa lampun, nyrkkeillä tai korjata autoa Uimahallissa käynti tietysti on oma juttunsa, mutta eiköhän siihenkin ratkaisuja ole - kuten esimerkiksi urheiluseura, ja siksi toisekseen Eipä taida jokaisen isäkään olla opettanut jälkikasvuaan nyrkkeilemään tai korjaamaan autoa - kun eivät itsekään osaa.

Moniko miestä ei osaa laittaisi ruokaa? Ruoanlaittotaito on ihan "miesten juttu", siinä missä "naistenkin juttu". Perinteisestihän ravintolan keittiössä mieskokki laittaa ruokaa. Eikä pesukoneen käyttö tai silittäminen mikään vaikea homma ole miehellekään.

Ehkä olennaisinta kaikessa tekemisessä on se, että tekee mitä osaa, ja opettelee tarvittaessa välttämättömät asiat. Luutuneista asenteista pääsee eroon unohtamalla heteroseksistisen asenteen "eläköön se pieni ero". Nykymaailmassa ei pitäisi enää olla sijaa ajatukelle "miesten jutuista" ja "naisten jutuista".

Ei väliä, vaikka sen voisi toisin tehdä paremminkin, mutta kun 'se vaan on niin'. Eikö perheessä asiat olisi paras hoitaa siten, että se tekee, kellä on silloin aikaa? Kaiken lisäksi lapset saavat paljon vaikutteita myös kodin ulkopuolelta, joten niitä "miehen malleja" ja "naisen malleja" voi löytyä päiväkodista, koulusta jne. Lapsi kyllä näkee ajan mittaan, että on muunkinlaista elämää kuin mitä kotona harrastetaan.

Joten huolta tuskin tarvitsee mallien puutteesta ottaa. Kyllä täyteen ikään päästessä on ympäröivä maailma ehtinyt näyttää, miten selvitä arjesta. Heteroiden homofobian ja homojen "heterofobian" lähteet ovat varsin toisistaan poikkeavat. Jotkut heterot tuntevat inhoa, kammoa tai pelkoa käsitettä "homo" kohtaan, ilmentävät sitä varauksellisena suhtautumisena, homoksi tiedetyn välttelynä, nimittelynä ja pahimmassa tapauksessa väkivallalla, koska eivät kykene käsittämään homoutta, tuntevat sen uhkaksi omalle maailmanjärjestykselleen ja arvoilleen.

Jotkut sanovat karttavansa homoja siksi, kun arvelevat näiden yrittävän käännyttää heteroja homoiksi. Ehkä taustalla on tiedostamatonta pelkoa sitä kohtaan, että todella joutuisi kyseenalaistamaan oman seksuaalisen suuntautumisensa? Tosiasia on kuitenkin se, että toista ihmistä ei voi käännyttää vaihtamaan suuntautumistaan. Tuskin kukaan ihastuu toiseen ihmiseen käskystä - tai on ihastumatta. Noissa asioissa liikutaan niin syvästi tunnetasolla, että kaiken on kuitenkin tapahduttava omien korvien välissä.

Edes rankoilla aivopesuilla ei pystytä muuttamaan seksuaalista suuntautumista, korkeintaan tukahduttamaan. Kiinnostavaa ihmistä useimmat haluavat lähestyä tavalla tai toisella - niin heteoiden kuin homojenkin taholla - ja molemmissa tapauksissa erityisesti ilman kumppania olevat. Kiinnostus ei riipu kohteen seksuaalisesta suuntautumisesta. Tämäkin pätee niin heteroihin kuin homoihin.

Tilastollisesti homoilla on luonnollisesti pienemmät mahdollisuudet törmätä vastakaikua antavaan henkilöön, joten epäonnistuneita lähestymisyrityksiä sattuu todennäköisemmin - ja nuo lähestymisyritykset niin kovin usein tulkitaan "homoksi käännyttämiseksi". Homofobia ei ole lääketieteellisesti ajateltuna "fobia", vaan rasismiin tai seksismiin verrattava ilmiö.

Lääketieteelliseen fobiaan liittyvä pelkotila on niin voimakas, että pelko-oireinen ei pysty sitä hallitsemaan. Homofobiassa kyse on lähinnä ennakkoasenteisiin liittyvästä inhosta, vihasta tai pelosta. Usein perustellumpi termi homofobian asemesta olisi heteroseksismi, mutta se sisältää myös vahvan vastakkainasettelun miehisyyden ja naiseuden välillä, mitä homovihamielisyys tai homopelko välttämättä ei sisällä.

Homofobiaa esiintyy yhteiskunnassa mitä erilaisimmissa muodoissa - tavallisesta kansasta virkamiehiin ja päättäjiin asti. Homofobia voi ilmetä homojen tai homoiksi kuviteltujen ihmisten kartteluna, syrjintänä ja pahimmillaan väkivaltana heitä kohtaan. Myös vaikeneminen homoseksuaalisuudesta olemassaolevana asiana on homofobiaa. Homofobisen ihmisen asenteet ovat usein peräisin niistä yhteisöistä joiden kanssa tämä on tekemisissä. Niin myönteiset kuin kielteisetkin asenteet leviävät helposti.

Asenteita saadaan esimerkiksi perhepiiristä etenkin vanhemmilta , ystäviltä, harrastuspiiristä ja työyhteisöstä. Homofobisten asenteiden syntyyn vaikuttaa mm.

Homoseksuaalisista ihmisistä ja homoseksuaalisuudesta on kuultu paljon erilaisia stereotyyppisiä näkemyksiä ja mm.

Maailma on hyvin heteroseksistinen, mikä on tietysti oletettavaakin. Maailma on niin heteroajatuksen kyllästämä, ettemme sitä itsekään tiedosta. Kaikki julkinen viestintä on heteronäkökulmasta, mainonta kirkuu heteroseksiä, käytännössä kaikki palvelut on lähtökohtaisesti suunnattu heteroille, joten heteroidentiteetin omakseen kokevalla on aika hyviä samastumiskohteita kovin paljon.

Homoilla on tukena lähinnä oma ihmissuhdeverkostonsa, johon on helppo tukeutua - ja silloin voi vaikuttaa, että homot eristyvät omaan "homomaailmaansa". Välillä tuntuu siltä, että heteroseksistisessä yhteiskunnassa homo pääsee piilostaan kokonaisena ihmisenä vain kyseenalaistamalla heteromaailman - ja jopa hyökkäämällä sen lainalaisuuksia vastaan. Se kyseenalaistaminen jää asenteeksi, ja joskus saattaa tulla esiin "väärissäkin" paikoissa. Tosin moni homoteemainen vuorosana paistaa punaisena huutomerkkinä keskustelussa - vain siksi, kun asia on yhä jonkinlainen tabu.

Heteromaailma usein tulkitsee homoksi tiedetyn ihmisen ihan jokapäiväisen elämän provokaatioksi. Monasti esimerkiksi työpaikan kahvipöytäkeskusteluissa puhutaan perheestä, puolisosta, viikonloppusuunnitelmista, matkoista ja elämästä yleensäkin.

Kun homo avaa suunsa puolisostaan ja tämän kanssa tehdystä viikonloppumatkasta, niin jo selän takana puhutaan, että "ei se muusta voi puhua kuin omasta seksuaalisuudestaan", vaikka seksi ei keskustelun aiheena ollutkaan. Esimerkki armeijasta viikonloppuvapaan jälkeen: Oltiin kaverien kanssa baarissa. Joo, me oltiin kanssa. Missä baarissa te olitte? On itse asiassa aika luonnollista, että samojen asioiden kanssa painiskelevat ihmiset rakentavat verkoston, ovat yhteydessä keskenään, vaihtavat tietoa ja näkemyksiä.

Niin myös seksuaalisten vähemmistöjen asiaa ajavat tahot ovat tehneet. Kyseessä ei ole kuitenkaan mikään salaliitto tai salaseura, vaan ihan avoimesti toimiva verkosto, jonka toimintatavoissa tuskin minkään mittapuun mukaan on huomautettavaa.

Toki joissain ääriuskonnollisia oppeja soveltavissa maissa homous katsotaan niin pahaksi asiaksi, että aiheesta on julkisesti vaiettava - rangaistuksen tai jopa hengen uhalla. Tällöin ainoa keino on toimia "maan alla". Eräät homofobiset tahot esittävät, että homoaktivistit painostavat homoihin negatiivisesti suhtautuvia tahoja uhkauksin, kirjein ja hankkimalla tukea ulkomailta, ja väittävät, että USA: Kristillisen liiton eduskunta-avustaja Antero Laukkanen "paljasti" taanoin muistiossaan homojen kansainvälisen salaliiton, jolla olisi selkeä tavoite - homoseksuaalisuuden yleinen hyväksyntä.

Laukkanen puhui homojärjestöjen toimivan hyvin systemaattisesti, ohjelmalla jossa "markkinointialan ihmiset olivat määritelleet vahvuudet, joilla homoasiaa kannattaisi ajaa". Oliver on ilmoittanut, että kirjaa painetaan lisää vastaamaan odottamattomaan kysyntään. Jokaisen vahvan naisen takaa löytyy - toinen vahva nainen. Tämän näyttävät Aniston ja Tig Notaro Paljon on tapahtunut gay-liikkeen sisällä, mikä näkyy selkeämmin kuin koskaan, kun kolme vanhempaa Hän pitää itseään "poikamieslesbona" ja kertoo nyt kiinnostuksestaan nuorempiin naisiin.

Valloittava Ian McKellen "Gandalf" on ollut 30 vuotta avoimesti homo näyttelijä. Hän kertoi nyt ensimmäistä kertaa synkistä ajatuksistaan, jotka saivat hänet aikoinaan puhumaan Jussi-Pekka muuttaa Atlantin toiselle puolen ollakseen lähellä rakastaan.

Kiinalaista tv-kanava Mango TV: Homopornoa haetaan eniten yllättävissä maissa.

...

Dokumentissa hän lyö kylmät faktat pöytään ja näyttää, millaista huuhaata eheyttäminen on. Tällaisten dokumenttien tekeminen on yhä äärimmäisen tärkeää, sillä vielä vuonna on niitä, jotka uskovat homoja riivaaviin demoneihin. Aivan dokumentin aluksi Jessen tekee Cornellin yliopiston kehittämän testin, joka mittaa, kiihottavatko häntä miehet vai naiset.

Testissä Jessenille näytetään kuvia alastomista miehistä ja naisista. Tutkijat seuraavat kehon reagointia, kuten pupillien laajanemista ja peniksen erektiota. Testin mukaan Jessen on sataprosenttisesti homo. Hän reagoi yksinomaan miehiin. Kuten tutkija dokumentissa sanoo: Jenkeissä Jessen käy tapaamassa ihmisiä, jotka väittävät muuttuneensa homoista heteroiksi.

Kun hän haastaa heidät tekemään Cornelin yliopiston seksuaalisuustestin, yksikään ei sitä tee. Vaan arvatkaa miten käy, kun Jessen käy samassa testissä uudelleen kokeiltuaan lukuisia erilaisia eheytyshoitoja? Suosittelen sinulle homoudenhyväksymishoitoa niin ehkä sinustakin tulee terve ja hyväksyt erilaisuuden ihmisissä.

Ei ole oli dokun viesti eikä seksuaalisuutta voi muuttaa. Pysy aiheessa ja muista käytöstavat. Kommentit luetaan ja tarvittaessa muokataan ennen julkaisua. Meillä on nollatoleranssi alatyyliselle ilmaisulle, henkilöön käyvälle arvostelulle ja vihamielisyydelle.

Emme julkaise kommentteja, joiden ainoa sisältö on negatiivinen mielipide vailla perusteluja. Jätämme julkaisematta myös ne kommentit, joissa ei lainkaan piitata oikeinkirjoituksesta kuten isoista alkukirjaimista tai välilyönneistä.

Ohjeet javascriptin päälle kytkemiseen: Käytämme Alma Median sivustoilla evästeitä. Jatkamalla sivuston selaamista hyväksyt evästeiden käytön. Alma Media voi tarjota sijaintiisi perustuen kohdennettua sisältöä, mainontaa ja säätietoja.

Sijaintitiedot voidaan yhdistää palveluiden käytöstä kerättyihin tietoihin. Oksentelua ja demonien manausta — Näin homo halutaan muuttaa heteroksi Kulttuuri Toiset tuovat seksuaalisen suuntautuneisuutensa ja identiteettinsä esiin esimerkiksi noudattamalla pukeutumistyylissään erilaisia homoihin liittyviä ennakkokäsityksiä. Toisinaan vastaan tulee ennakkoluuloisia ihmisiä - ihmisiä, jotka kokevat homouden uhkana ja vaarallisena, ihmisiä jotka ovat rakentaneet itselleen näkemyksen siitä, mitä on olla homo, millaista homon elämä on ja mitä homot tekevät.

Kuitenkin nämä usein unohtavat ajatella asiaa tältäkin kannalta: Vain homo tietää, millaista on olla homo, miltä se tuntuu ja mistä todella on kyse. Homo on itse oman seksuaalisen suuntautuneisuutensa asiantuntija. Homous on ensisijaisesti sitä, että ihastuu, rakastuu ja kiintyy samaa sukupuolta olevaan, aivan samoin kuin hetero "vastakkaista" sukupuolta olevaan.

Homous on myös sitä, että homo kiinnostuu seksuaalisesti samaa sukupuolta olevasta ihmisestä, kuten hetero kiinnostuu "vastakkaisesta" sukupuolesta. Homous itsessään ei ole ongelma, eikä homo kärsi homoudestaan.

Sen sijaan murheita voi aiheuttaa se, että ympäristö ei anna elää taipumuksensa mukaan. Homo ei ole vaaraksi itselleen, ympäristölleen tai muille ihmisille, eikä homous haittaa elämää millään tavoin. Seksuaalinen suuntautuminen ei tartu. Heterosta ei tule homoa, eikä homosta heteroa, silti homo voi käyttäytyä heteron lailla ja hetero homon lailla joissain tilanteissa.

Homo ei himoa jokaista vastaantulevaa samaa sukupuolta olevaa, kuten ei heterokaan jokaista vastaantulevaa "vastakkaista" sukupuolta olevaa. Käytännössä homo ja hetero eroavat toisistaan vain siinä, että homo ihastuu, rakastuu, kiintyy ja tuntee fyysistä vetovoimaa omaa sukupuolta olevaan, kun heterolla nämä tunteet kohdistuvat "vastakkaista" sukupuolta olevaan. Homo voi löytää sen henkilön, jonka kanssa haluaa jakaa elämänsä, vain samaa sukupuolta olevien henkilöiden joukosta.

Ajoittain tiedemaailmassa puhutaan joistakin homojen ja heteroiden eroavaisuuksista henkisten ja fyysisten ominaisuuksien osalta, mutta aiheesta ei ole päästy yksimielisyyteen. Seuraavassa on joitain erilaisissa yhteyksissä kuultuja väitteitä ja niiden perässä pohdintoja aiheesta. Kyseessä ei siis ole mikään kaiken kattava tieteellinen esitys, vaan lähinnä pohdiskelujen ja tiedon etsimisen tuloksia.

Lähteinä ovat olleet mm. Uusia aiheita on tulossa lisää jatkossakin ja asioiden jäsentely etsii muotoaan ehkä ikuisesti. Homoseksuaalisuuden pitämiselle rikoksena ei ole perusteluja. Homouden kriminalisointi oli lähinnä tietämättömyyden, ennakkoasenteiden ja ahdasmielisyyden tulosta. Homous ei ole sairaus. Homoseksuaalisuus on poistettu Suomessa sairausluokituksesta vuonna , sillä ei ollut mitään syytä pitää sitä siellä.

Homoutta voi paremminkin pitää ihmisen ominaisuutena - kuten ruskeasilmäisyyttä, ihonväriä, vasenkätisyyttä tai kiharatukkaisuuttakin. Homoutta on aikojen saatossa verrattu milloin impotenssiin, milloin mielisairauteen, milloin flunssaan. Se ei kuitenkaan aiheuta mitään esteitä jokapäiväiselle elämälle. Esimerkiksi flunssa, impotenssi tai katkennut käsi aiheuttaa, kuten muutkin sairaudet ja vammat yleensä aiheuttavat. Homo voi käydä täysipainoisesti työssä, pitää lomaa, kastella kukkia, käydä kaupassa, rakastaa, urheilla ja tehdä ruokaa.

Homo selviää yhtä hyvin tai huonosti arkipäivän askareista kuin heterokin. Ainoat murheet monille homoille aiheuttaa se, että jotkut suvaitsemattomat kanssaihmiset eivät kykene sulattamaan sitä, että joku on homo.

Homous tai lesbous ei itsessään estä mitenkään viettämästä täysipainoista rakkauselämää tai täysipainoista elämää muutenkaan. Itsensä hyväksynyt homomies ei kaipaa naista romanttisesti eikä eroottisesti, eikä lesbo kaipaa miestä. Ystävystyminen on tietysti asia erikseen. Esimerkiksi impotenssi on sairaus tai ainakin oire jostain sairaudesta.

Jokin osa ihmisessä ei toimi. Impotenssia voidaan hoitaa lääkkeillä, mielenterveyden ammattilaisen avustuksella jne. Impotenssi voi mennä ohi ja homma voi ruveta taas luistamaan. Eli se on parannettavissa. Usein ei tietenkään aina impotenssi on seurausta mielenterveyden pienistä ongelmista - työstä, stressistä, parisuhdeongelmista - tai sitten syynä voi olla ihan fyysisetkin asiat, kuten esimerkiksi jokin muu sairaus.

Impotenssi saattaa aiheuttaa myös muita mielenterveydellisiä ongelmia: Nuo potenssiongelmat saattavat aiheuttaa sen, että loma ei maistu, työhön ei voi keskittyä täysipainoisesti, elämänilo katoaa jne Impotenssista kärsivän varmastikin suurin murhe on se, että on jokin ihan käytännön rajoite estämässä täysipainoisen rakkauselämän viettämistä. Toki homollakin voi olla impotenssia, mutta se tuskin riippuu suoranaisesti homoudesta. Myös flunssa on sairaus.

Silloin olo on heikko ja huono, eikä jaksa tehdä juuri mitään. Lisäksi flunssa on tarttuva tauti, joten aina on riski, että tartuttaa flunssan kanssaihmisiin tai flunssa tarttuu itseen kanssaihmisiltä.

Homous sinänsä ei aiheuta homolle psyykkisiä ongelmia, eikä homous ole psyykkinen ongelma. Mutta joidenkin erityisesti eräiden uskonnollisten tahojen tuomitseva suhtautuminen homouteen saattaa aiheuttaa psyykkisiäkin ongelmia - erityisesti, jos homon omat tunteet oman seksuaalisen identiteetin kasvuvaiheessa ovat ristiriidassa ympäristön kanssa.

Kun nuori kasvaa ja alkaa kiinnostua toisista ihmisistä romanttisesti ja eroottisesti, olisi tärkeää, että löytäisi mallin siitä, miten olla ja elää. Harvemmissa kodeissa puhutaan avoimesti seksuaalisuuteen liittyvistä asioista, varsinkaan ns.

Jos jotain homoista puhutaankin, niin tuskin kuitenkaan erityisen positiiviseen sävyyn. Tiedotusvälineissäkin on näihin päiviin asti tuotu homous esiin aika yksipuolisesti - lähinnä painottuen seksuaalisuuteen. Pientä parannusta sentään on nähtävillä. Parisuhdelaista kertovat jutut ja ohjelmat, sekä muutamat TV-sarjat ovat tuoneet homoutta esiin paremmassa valossa, ja muutenkin homoudesta keskustellaan oikeasti lehdistössä.

Ja television keskusteluohjelmissa esiintyvät homot ja lesbot ovat muutamia "julkkishomoja" lukuunottamatta nykyään entistä enemmän keskivertokansalaisia. Jos kasvavalle homo nuorelle tuputetaan väkisin omasta kehittyvästä homo identiteetistä poikkeavaa hetero mallia, käy pahimmassa niin, että tämä yrittää elää itselleen vieraan mallin mukaan siis heteron tavoin. Hieman vanhempana hän sitoutuu ehkä epätyydyttävään, mutta ehkä menettelevään hetero parisuhteeseen - perustaa perheen ja hankkii lapsia.

Myöhemmin sitten voi käydä niin, että elämäntilanne käy todella ahdistavaksi, kun huomaa, että "luonto kutsuu" ihan muualle. Tuloksena saattaa olla mielenterveydellisiä ongelmia ja mahdollisesti perheen hajoaminen. Lievemmissäkin tapauksissa identiteettikriisi on monille todella rankka kokemus riippumatta siitä, minkä ikäisenä sen käy läpi.

Lisäksi monet homot joutuvat kokemaan sellaisia asioita kanssaihmisten taholta, jotka ihan käytännössä haittaavat elämää, kuten vaikkapa se, että homofobinen pomo sattuu yllättäen törmäämään paikalle iltakävelyllä, juuri kun oman poikakaverin kanssa on kiva istuskella käsi kädessä puiston penkillä. Seuraavana työpäivänä ei sitten enää esimerkiksi luvatusta työsopimuksen jatkamisesta ole tietoakaan.

Tällaiset murheet saattavat aiheuttaa masennusta ja itsensä torjumista. Ongelmana ei tällöinkään ole homous, vaan homofobinen ympäristö. Ulkopuolistenkin taholta voi varsinkin pienemmillä ja suvaitsemattomilla paikkakunnilla joutua kuuntelemaan nimittelyä ja huutelua, joissain tapauksissa jopa väkivaltaa.

Nuoren homon tai lesbon elämään kuuluu jatkuvaa sellaisten kommenttien kuulemista omasta identiteetistä, jotka ovat omiaan nuijimaan itsetuntoa. Jo eduskunnassa käyty ennakkoluulojen ja tietämättömyyden sävyttämä keskustelu parisuhdelaista oli varmasti monelle rankkaa kuultavaa, varsinkin jos muukin ympäröivä yhteisö tai oma kasvatus on homovastainen. Ympäristön taholta tulevat paineet voivat aiheuttaa homolle psyykkisiä ongelmia.

Tässä asiassa kouluilla olisi iso rooli ja vastuu: Erityisesti koulujen olisi tuotava aihe tarjolle mahdollisimman objektiivisesti, eikä pitää oletusarvoisesti kaikkia heteroina tai tulevina heteroina. Kasvava yläasteikäinen teini ei välttämättä vielä tiedosta, että on mahdollista, että omat tunteet eivät olekaan heteromallin mukaisia, vaan yrittää asettaa itseään jatkuvasti heteromuottiin - huonoin tuloksin. Se, että homoseksuaalisuudesta puhutaan lyhyesti vain biologiassa ja terveystiedossa sukupuolitautien yhteydessä , ei varmasti riitä tukemaan ketään yhtään missään.

Ja noissakin tapauksissa yleensä tuodaan homous esiin nimenomaan seksiin ja sukupuoliasioihin liittyvänä asiana ja unohdetaan se, että homous on ennen kaikkea tunnepuolen asia. Mahdollisesti asian tuominen väärällä tavalla esiin aiheuttaa suurtakin vahinkoa oman identiteetin omaksumisessa. Sellaisessa tilanteessa ei todennäköisesti osaa lähteä etsimään tietoa tai tukea omatoimisesti. Vasta lukiossa homoudesta puhutaan ja siitä keskustellaan psykologiassa ja ehkä uskonnossa, mutta silloin ollaan jo auttamattomasti myöhässä - eikä opettaja välttämättä oikeasti tiedä aiheesta yhtään mitään.

Puhutaan kauniisti, että onhan koulussa kuraattorit ja terveydenhoitajat, jonne voi aina mennä juttelemaan. Mutta ei se niin toimi, jos ei edes tiedä, mistä omissa tunteissa on kyse. Koulun olisi aktiivisesti kerrottava maailmasta useammasta vinkkelistä kuin perinteisestä suunnasta. Valitettavasti jopa joillakin opettajilla on asiassa yhä vakavia asenneongelmia. Kun kiinnostus sukupuoliasioihin herää teini-iässä, niin mielenkiinto alkaa kohdistua taipumuksen mukaan tietynlaisiin ihmisiin.

Tässä kohdassa ympäristötekijöillä on suuri merkitys. Jos ympäristö rohkaisee hyväksymään itsensä sellaisena kuin on, niin ihmisellä on paremmat mahdollisuudet kasvaa seksuaalisuudeltaan ja muutenkin ehjäksi ihmiseksi. Homovihamielinen ja torjuva ympäristö taas saattaa aiheuttaa homolle suunnatonta vahinkoa.

Biseksuaali saattaa kyetä ohjailemaan jonkin verran sitä, kiinnostuuko miehestä tai naisesta. Mutta todennäköisesti siinä kohdassa, kun törmää "siihen oikeaan", niin siinä ei enää omat ohjailut auta suuntaan eikä toiseen. Toki tunteitaan voi yrittää tukahduttaa.

Monet biseksuaalit ja useat homotkin pyrkivät elämään yhä heteron tavoin, sillä kuka "vapaaehtoisesti" olisi homo, kun monet kanssaihmiset eivät edes halua yrittää ymmärtää sitä, että mies voi ihan oikeasti rakastaa miestä tai nainen naista. Ympäristön suhtautumisen tai ympäristön oletetun suhtautumisen tähden monet homot eivät välttämättä uskalla myöntää edes itselleen olevansa homo.

Biseksuaaleilla oman bi-puolensa kieltäminen lienee vielä yleisempää. Yksilön homouden syitä voimme vain arvailla. Kukaan ei ilmeisesti synny homona tai kukaan ei synny heterona, vaan mieli "kieroutuu" homoksi tai heteroksi syntymän jälkeen. Pieni lapsi ei tunne eroottista tai romanttista kiinnostusta samaa eikä eri sukupuolta kohtaan.

Taipumus tiettyyn suuntautumiseen on kuitenkin todennäköisesti jo olemassa syntymästä lähtien. Siihen vaikuttanee perimä, mahdollisesti raskaudenaikaisetkin asiat ja ehkä muutkin tekijät. Täyttä varmuutta asiasta ei ole. Ympäristötekijöillä lapsuuden aikana saattaa olla jotain vaikutusta asiaan - ainakin taipumustensa hyväksymisen osalta.

Sen perusteella ihminen hyväksyy itselleen seksuaali-identiteetin. Sama pätee oikea- ja vasenkätisyyteen. Kätisyyden merkit ovat selkeästi näkyvillä jo nuoremmalla iällä, sillä kätisyys on ominaisuus, joka ihmisessä ilmenee jo varhain. Ei oikeakätinen voi luontevasti valita vasenta kirjoituskädekseen, eikä vasenkätinen oikeaa kättään. Kun yhteiskunta on rakentunut oikeakätiselle sopivaksi, selviäisi vasenkätinen varmasti monista asioista helpommalla, jos pystyisi toimimaan kuin oikeakätinen, mutta kätisyydessäkään ei ole kyse valinnasta.

Vasenkätinen harjaantuu tarkkuutta vaativissa asioissa toimimaan vasemmalla kädellään nopeammin kuin oikealla, vaikka tämä olisi pakottu oikeakätiseksi jo nuorena, ja tämä olisi oppinut muuten käyttämään oikeaa kättä moitteettomasti.

Homot ovat usein varsin suosittuja monien naisten keskuudessa - ehkä siksi, että homo ei yritä miellyttää naista eroottisesti, vaan pitää tätä lähinnä kaverina. Naisen on "turvallisempi" olla homomiehen seurassa, koska hänen ei tarvitse tuntea olevansa seksiobjekti.

Toisaalta joku nainen on ehkä pettynyt pahasti, koska homo ei ole kiinnostunut tästä - huolimatta suuresta yrittämisestä. Joillain homoilla voi toki olla takanaan epäonnistuneita naissuhteita - varsin usein siksi, koska ei ole tiedostanut homouttaan tai yrittänyt torjua homoutensa ympäristön paineiden vuoksi.

Sen vuoksi heteron tavoin käyttäytyvä, mutta oikeasti homo on päätynyt yrittämään suhdetta naisen kanssa. Todennäköisesti suhde ennemmin tai myöhemmin epäonnistuu, koska tunteet eivät ole kokonaisvaltaisesti mukana. Erityisesti homouteen kielteisesti suhtautuvat pyrkivät selittämään, että homon homouden syynä olisi lapsuudessa ollut jollakin tavoin "vääristynyt" suhde vanhempiin tai kavereihin.

Näiden teorioiden mukaan esimerkiksi homomiehillä olisi usein samastumisongelmia suhteessa isään, hyvin läheinen suhde äitiin ja samastumisongelmia suhteessa samaa sukupuolta oleviin kavereihin, ja että samastumisprosessi olisi lapsuudessa keskeytynyt suhteessa omaan sukupuoleen vanhempaan ja tovereihin. Edellä mainittuja samastumisongelmia tunnutaan pitävän usein perusteluna sille, että ympäristöllä tai kasvatuksella olisi jotenkin korostunut merkitys ihmisen seksuaalisen suuntautumisen muotoutumisessa ja selitetään, että jos nuoruudessa olisi kehitys ollut "normaali", olisi tuloksena heteroseksuaali "eheä" ihminen.

Eikö noita varhaisen kehityksen "samastumisongelmia" olisi syytä pitää paremminkin merkkinä olemassaolevasta homoudesta kuin syynä tulevaan kehitykseen?

Oliko ensin muna vai kana? Homous on toisinaan leimattu erilaisin perustein mm. Nykytietämyksen valossa ihmisen seksuaalinen suuntautuminen ei kuitenkaan ole varsinkaan päämäärähakuisesti muutettavissa. Suuntautumisensa voi paremminkin yrittää työntää taka-alalle ja peitellä sitä, ja liimata päälle erilaisiin valintoihin perustuvaa elämää ja identiteettiä.

Yhtenä esimerkkinä "parantamisesta" ovat uskonnollis-perusteiset "eheytysterapiat" ja "eheytyshoidot". Esimerkiksi "eheytymisen" puolesta puhuvat katsovat ihmisen olevan "rikkinäinen", jos tämän maailma ei ole täysin perinteiseen heteroseksistiseen mallin mukainen.

Aivopesussa pyritään hävittämään "vanha minä" ja tuomaan tilalle "uusi minä". Ensin "vanha minä" nujerretaan esimerkiksi vetoamalla vahvasti tunteisiin mm. Siitä seuraa lopulta aivopestävän periksi antaminen ja uuteen oppiin sopeutuminen.

Sen jälkeen syötetään uusi käsitys itsestä ja ympäröivästä todellisuudesta. Entistä maailmankuvaa vähätellään ja uutta aletaan tuoda myönteisessä valossa esiin. Myös uhkailua voidaan käyttää. Lopulta "uusi minä" vakiinnutetaan. Entistä maailmankuvaa vähätellään ja uutta tuodaan entistä voimakkaammin esille myönteisessä valossa.

Samalla aivopesty sidotaan vahvasti uuden maailmankuvan tuojiin, osaksi sen näkemää järjestelmää. Jos joku saadaan uskomaan, että jokin piirre itsessä on väärin, niin kyllähän esimerkiksi sen piirteen itsessään pystyy jotenkin torjumaan. Eri asia on, että onko tuollaisen "aivopesun" jälkeen henkisesti enää eheä ihminen. Eheytymisliikkeen piiriin hakeutuvilla on usein "voimakas motivaatio seksuaalisuuden muutokseen" olemassa, mutta motivaatio tuskin kumpuaa homoudesta sinänsä, vaan ympäristön paineista - ja halusta esimerkiksi olla rikkomatta Jumalaa vastaan vaikka homous on vain tulkittu tällaiseksi asiaksi.

Ihmisillä on erilaisia maailmankatsomuksia. Jokaisella on oikeus henkilökohtaiseen uskoonsa. Joskus uskoon tuleminen saattaa helpottaa, jos on vaikeaa.

Uskomisessa ei ole mitään pahaa - tietenkään. Elämälle löytyy uusi sisältö ja asia, johon luottaa. Usko yleensä antaa toivoa. Tätä on helppo käyttää ihmisen ohjailuun esimerkiksi uhkailemalla: On ihminen, jolla on halu uskoa, mutta tällaiselle ihmiselle tehdään selväksi se, että uskonsa ei ole aitoa ja tarpeeksi vahvaa, jos on homo eikä muutu.

Uskon ja homouden välille on näin rakennettu Raamatun tulkinnan perusteella sovittamaton ristiriita. Juuri "eheytettävän" uskon heikkoudella pelottelemisella "apua" haluava tukeutuu entistä tiukemmin "eheytymiseen". Jotkut syystä tai toisesta ahdistuksen vallassa elävät saattavat tarttua tällaiseen "pakotiehen" - varsinkin jos ympäristö on ollut homovastainen ja oma identiteetti on niin voimakkaasti tuomittu, että itse uskoo, että homous on väärin ja syynä vaikeaan tilaan.

Silloin on myös helppo nimetä homous kaikkien ongelmien aiheuttajaksi. Sillä tavoin saadaan ahtaalla oleva ihminen kieltämään osa minuudestaan. Uskonnollisen yhteisön voima on yllättävän vahva. Eheytysliikkeen viestinnässä leimataan homosuhteita kielteisesti. Homous leimataan luonnottomaksi, luomisjärjestyksen vastaiseksi, tunne-elämän rikkinäisyydeksi ja jopa ei-biologiseksi. Homosuhteita arvioidaan lähinnä riippuvuus- ja seksisuhteiksi.

Homous on toisinaan leimattu myös häpeälliseksi ominaisuudeksi. Lisäksi hyvin voimakkaasti tuodaan esiin näkemys, että homoseksuaalisuus olisi jotenkin sidoksissa lapsuudenajan negatiivisiin kokemuksiin ja vääristyneeseen suhteeseen vanhempiin ja kavereihin. Näkemysten vakuutena käytetään asiallisilta kuulostavia lähteitä. Näiden ohella vähätellään myös homojen määrää. Osoituksena onnistuneesta muutoksesta käytetään esimerkiksi sitä, että eheytysterapian myötä seksifantasiat samaa sukupuolta olevien kanssa vähenevät tai että pystyy seksuaaliseen suhteeseen "vastakkaista" sukupuolta olevan kanssa ja että lasten siittäminen onnistuu ns.

Tällöin kuitenkin seksuaalisuus on typistetty lähinnä yhdynnäksi ja suorittamiseksi - ja homoseksuaalisuus määritelty kapeasti "samaa sukupuolta olevan lihan himoksi" ja kyvyttömyydeksi yhdyntään "vastakkaista" sukupuolta olevan kanssa. Seksuaaliseen suuntautumiseen kuuluu kuitenkin laajempi kirjo osa-alueita seksikäyttäytymisen ja -fantasioiden lisäksi; tunteet, ei-eroottinen viehtyminen, parisuhde, elämänpiiri ja oma kokemus suuntautumisesta.

Joistain niistä pystyy pidättäytymään ja joitain tukahduttamaan, mutta ei niiden suhteen kuitenkaan muuttamaan itseä siten, että "palaset" olisivat enää kohdallaan.

Tunteet toiseen ihmiseen voi peittää, fantasian peittää muilla ajatuksilla, viehtymistä torjua tietoisesti, parisuhteen "sen oikean" kanssa vaihtaa korvikkeeseen tai selibaattiin, elämänpiirikseen valita ei-homoisan - ja oman identiteetin ja kokemuksenkin uskotella olevan jotain muuta. On esimerkkejä siitä, että yksittäinen ihminen kokee elämänsä varrella suuntautumisensa "elävän".

Yleensä tällaisia havaintoja kertovat biseksuaaliset henkilöt; on kausia, jolloin omaa sukupuolta olevat tuntuvat miellyttävän enemmän kuin "vastakkaista" sukupuolta olevat - ja päin vastoin.

Tällaiseen voi törmätä myös täysin heteroksi tai homoksi itsensä kokeva. Etenkin heterona itseään pitävällä havainto homoseksuaalisista tunteista saattaa olla hyvin pysäyttävä, koska ympäristö ei anna tukea tällaiseen itsetutkiskeluun. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että suuntautumistaa voisi tarkoitushakuisesti muuttaa johonkin suuntaan. Tai että yksittäiset tuntemukset olisivat merkki jostain pelottavasta muutoksesta. Aikanaan myös vasenkätisyyteen on suhtauduttu torjuvasti ja sitä on pidetty "luonnottomana" ja jopa paholaisen aikaansaannoksena.

Vasenkätisyyden syitä on myös aikanaan pohdittu ja mietitty - samoin kuin nykyään pohditaan sitä, mistä homous aiheutuu. Ja vasenkätisiä ollaan rangaistuksen uhalla estetty käyttämästä vasenta kättään esimerkiksi kirjoittamiseen. Nämä ovat sitten joutuneet käyttämään oikeaa kättään - enemmän tai vähemmän menestyksekkäästi. Rakkauden määrää voi mitata vain se ihminen, joka rakkautta tuntee. Eli se on hyvin henkilökohtainen asia, mutta väittäisin "homoseksuaalisen rakkauden" olevan ihan samaa rakkautta kuin "heteroseksuaalinen rakkauskin".

Siihen kuuluu toisesta välittämistä, erimielisyyksiä, mahdollisesti seksiä, yhdessäasumista ja paljon muuta. Rakkauden kohde vain sattuu olemaan samaa sukupuolta oleva - ehkä maailman tärkein ihminen. Se, että homoilla on keskimäärin heteroita vähemmän pitkiä kiinteitä parisuhteita, johtuu monista asioista: Kun mitään "parisuhde"-instituutiota ei homoilla ole ollut, niin ympäristö harvemmin painostaa sitoutumaan. Myöskään sukulaiset eivät kovin usein painosta sitoutumaan toiseen samaa sukupuolta olevan kanssa.

Yhteiskunta ei ole kannustanut vuoteen asti millään tavoin homopareja parisuhteeseen. Homoseksuaalisuuden tuomitseminen ajaa monia hankkimaan "salaisia suhteita", joilla ei ole mitään käytännön mahdollisuuksia kestää. Lapsia ei yleensä ole paria yhdessäpitävänä voimana. Kun rakkauden ja kiintymyksen tunne laimenee esimerkiksi riitojen tai joidenkin muiden ongelmien vuoksi, on kynnys päättää suhde paljon suurempi silloin, kuin jos parilla on lisäksi muitakin syitä olla yhdessä kuin kiintymys ja rakkaus toisiinsa.

Ne muut syyt tavallaan "pakottavat" kestämään karikoita. Ja toki on muistettava, että myös homoilla on pitkäaikaisia parisuhteita ja varmasti suurimmalla osalla halu sitoutua. Nämä vakiintuneet pariskunnat eivät vain näy katukuvassa kovin selvästi, kun todennäköisesti ovat jo aikuisempia ja tiukasti työelämässä, eivätkä enää juokse baareissa säännöllisesti - kuten monilla sinkkuhomoilla ja sinkkuheteroilla on tapana.

Monia heteroita hämmentää homojen tuttavapiirin laajuus, sillä kaikki homot näyttävät tuntevan toisensa. Homopiireissä ihmissuhteet voivat muodostua hyvinkin paljon perinteisistä heteromalleista poikkeaviksi. Läheinen ihmissuhdeverkosto ei homoilla läheskään aina perustu "ydinperhe", "sukulaiset", "perhetutut" ja "muut tutut esim. Suurin osa homojen ihmissuhteista sijoittuu läheisyydessään em. Niitä läheisiä tuttuja on homoilla usein paljon, koska samanlaisessa maailmassa olevat ihmiset ympärillä tuovat turvallisuudentunnetta.

Ympäristömme tihkuu heteroseksiä, mutta yhteiskunta on niin heteroseksuaalisuuden kyllästämä, että käsi kädessä kulkevaan tai suutelevaan heteropariskuntaan ei juuri kukaan kiinnitä mitään huomiota. Luonnollisesti ihmiset katsovat, välillä tuijottavat ja joskus jopa kommentoivat myönteisesti nähdessään silmää miellyttävän toisen ihmisen. Se on ihan normaalia. Kukapa ei olisi joskus kuullut, kun joku mies kommentoi kaverilleen naisen rintoja sanomalla "Onpas mehevät bosat!

Eikä kylän raitilla herrasmiehen silmäilyjä tyttöihin katsota mitenkään pahalla. Vaan kun homo "jää kiinni" vilkuilusta, tai pahimmassa tapauksessa homo toteaa kaverilleen vaikkapa ratikassa, että "Onpa söpö kundi! Varmaan hirmuiset seksifantasiat mielessä Eikä yhtään ajatella sitä, että ihan samalla lailla heteromaailmassakin vilkuillaan.

Se homous siinä huomion herättää. Sana homo seksuaalisuus on ongelmallinen. Sanana seksuaalisuus on hyvin lähellä seksiä - ja sitä kautta myös seksin harjoittamista. Tästä hyvästä Tavallinen Tallaaja mieltää seksuaalisuuden myös seksuaalisen suuntautumisen ja seksin harjoittamisen välille helposti yhtäläisyysmerkit.

Ja kun homous on nimenomaan kielenkäytössä homo seksuaalisuutta hetero seksuaalisuudesta puhutaan harvemmin , niin Tavalliselle Tallaajalle onkin näin syntynyt mielikuva lähinnä seksiä harjoittavista homosta. Se on meidän homojen kannalta imago-ongelma, eikä varmastikaan auta puhumaan siitä, mistä homoudessa oikeasti on kyse. Ihan oikeasti homous on muutakin kuin seksiä.

On homoja, jotka eivät seksiä edes harrasta. Monissa kielissä sana "sex" viittaa sukupuoleen, mutta ei suomessa, joten "seksuaalisuuden" viittaus sukupuolijakoon jää entistäkin hämärämmäksi - ja seksin harjoittaminen korostuu.

Homo seksuaalisuus ei sisällä esimerkiksi homouteen liittyvää romanttista tai sosiaalista ulottuvuutta. Itse puhunkin mieluummin "homoista" kuin "homoseksuaaleista". Jälleen kerran huomataan, miten paljon kieli määrittelee ja kahlitseekin ajattelua.

Aina silloin tällöin homoseksuaalisuus yhdistetään seksuaaliseen yli-innokkuuteen, ulosteilla leikkimiseen, fetisseihin, ja oikeasti kyseenalaisiinkin asioihin, kuten itsensäpaljasteluun ja jopa pedofiliaan jne. Ne ovat kuitenkin yksittäisiä ja erillisiä asioita, joilla ei ole sinänsä mitään tekemistä homouden kanssa, ei myöskään heterouden kanssa, eikä noilla asioilla keskenäänkään.

Toki edellä mainituista asioista kiinnostuneita voi olla niin homojen kuin heteroidenkin keskuudessa. Eräät kohulehtien palstoilla ihmissuhdedraamojaan tilittävät julki-ei-heterot voivat olla osittain julkisuudennälkäisinä liikkeellä - ihan samoin kuin monet heterojulkkiksetkin ovat samasta syystä tuomassa henkilökohtaista elämäänsä tyrkylle.

Oletettavasti suurin osa homoista on homoja siksi, koska heidän romanttiset ja eroottiset tunteensa sattuvat kohdistumaan omaa sukupuolta edustavaan toiseen ihmiseen. Osaa homoista varmasti kiinnostavat trendit, muoti, shoppailu, juhliminen ja itsensä hoitaminen.

Joidenkin väitteiden mukaan homoilla olisi keskimääräistä enemmän "kauneudentajua" ja visuaalista silmää. Mutta eikö suurimmalla osalla ihmisistä ole pyrkimys tehdä itsestään ja ympäristöstään haluamansa mukainen?

Kaikilla ei vain siihen ole mahdollisuutta. Homoilla ei useimmiten ole lapsia elätettävänään, joten se mahdollistaa paremmin rahan käytön itseensä ja omien halujen mukaan - ns. Pukeutuminen ja olemus on monille tapa viestittää omia arvojaan ja korostaa siten omaa identiteettiään. Homot joutuvat jo yhteiskunnan taholta kokemaan olevansa valtavirrasta poikkeavia, joten on luontevaa korostaa omaa persoonaansa ulkoisinkin asioin - esimerkiksi meikkaamalla tai pukeutumalla, eikä kyse ole välttämättä fetisseistä tai sinänsä seksuaalisuudesta.

On viimeisimpiä trendivirtauksia seuraavia cityhomoja. Joidenkin tyyli on nuorekas ja joidenkin konservatiivisempi. Joillekin on tärkeää olla viimeistä myöten tiptop-kunnossa, osa viihtyy "renttuna". Osa korostaa feminiinisiä puoliaan, osa maskuliinisia puoliaan. On militaristilookissa viihtyviä ja on Tom Of Finland -tyyppisiä homoja, toiset tahtovat olla bileilylookissa, toiset taas kuin skeittarit, jne jne Ja on aina muistettava, että ihan samalla tavalla on homoja, joita eivät edellämainitut asiat kiinnosta vähääkään.

Varmasti suurin osa homoistakin on "mattimeikäläisiä" - pukeutuvat, ovat ja elävät ihan samalla tavoin kuin "harmaa massa".

Jokainen ihminen on erilainen - oma persoonansa. Homot kuuluvat seksuaalivähemmistöön, eivät sukupuolivähemmistöön. Yleensä homo mieltää edustavansa sitä sukupuolta, joka on myös tämän ulkoinen olemus.

Homoseksuaalinen henkilö voi kuulua myös sukupuolivähemmistöön. Seksuaalivähemmistöihin kuuluvat homomiehet ja naispuoliset homot, eli lesbot sekä mm.

Homoseksuaalin henkilön romanttiset tunteet ja seksuaaliset halut kohdistuvat omaa sukupuolta edustavaan henkilöön samalla tavoin kuin heteroseksuaalisen henkilön kohdalla eri sukupuolta olevaan henkilöön. Biseksuaalin henkilön romanttiset tunteet ja seksuaaliset halut voivat kohdistua kumpaan tahansa sukupuoleen.

Panseksuaalin henkilön kohdalla tunteet voivat kohdistua sukupuolesta riippumatta. Monet seksuaali- tai sukupuolivähemmistöön kuuluvat eivät toisaalta halua lokeroida itseään kaksinapaisen nainen-mies -järjestelmän mukaan, vaan mieltää itsensä yksinkertaisesti ihmiseksi.

Kaksinapainen nainen-mies -järjestelmä aiheuttaa myös sen, että biseksuaaliksi ja panseksuaaliksi tunnustautuvaa ihmistä karsastetaan toisinaan sekä homojen että heteroiden suunnalta, sillä biseksuaalia ei vallalla olevan kaksinapaisen mallin vuoksi usein osata sijoittaa mihinkään "lokeroon", ja tämä aiheuttaa hämmennystä.

Homojen lapsettomuus on myös yksi syy, miksi nämä voivat valita työaikansa varsin vapaasti verrattuna niihin, keillä lapsia on. Ulkopuolisen silmin "epäsäännöllinen" elämänrytmi saattaa kuitenkin olla työn tuloksen ja omien mieltymysten kannalta huomattavasti parempi vaihtoehto kuin "yhdeksästä viiteen töissä ja yhdestätoista seitsemään nukkumassa". Jos joustavaan elämänrytmiin on mahdollisuus, niin miksi toimia väkisin toisin?

Jos tuttavapiiri on laaja, niin ystävien kanssa tulee varmasti vietettyä runsaasti aikaa. Ja jos suurimmalla osalla ystävistä on suunnilleen samanlaiset arvot ja samanlainen elämäntilanne kuin itsellä, niin on luontevaa olla näiden kanssa tekemisissä. Monilla homoilla ystäväpiirin merkitys on hyvin suuri - jotkut jopa kokevat ystäväpiirin lähes omaksi perheeksi, vaikka eivät saman katon alla asukaan.

Ystävien kanssa on mukava olla yhdessä - ja ehkä juhliakin baarissa, kaverien luona, omassa kodissa jne. Toisinaan homoseksuaalisuus niputetaan yhteen erilaisten seksuaalisten ääri-ilmiöiden kanssa, kuten pedofiliaan tai eläimiinsekaantumiseen. Ilmiöt ovat kuitenkin täysin toisistaan riippumattomia. On suorastaan käsittämätöntä, miten yksipuolista toisen ihmisen tai eläimen hyväksikäyttöä voi verrata kahden ihmisen keskinäiseen vapaaehtoisuuteen perustuvaan suhteeseen.

Pedofiilin uhriksi on joutunut niin poikia kuin tyttöjäkin. Uhrin sukupuoli ei usein ole merkittävässä roolissa pedofiilisten tunteiden herättäjänä, vaan uhrin nuori ikä. Lasten hyväksikäyttäjä on yleensä mies, mutta myös naisia on tuomittu lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä.

Myös eläimeensekaantumisessa eläimen sukupuoli on yleensä toisarvoinen asia. Perheen sisäinen adoptio tuli Suomessa mahdolliseksi vuonna , mutta sekin herättää yhä kielteisiä reaktioita.

Homo- tai lesbopari ei voi adoptoida nykyisten lakien mukaan yhdessä lasta. Järkiperustelujen valossa on vaikea keksiä mitän haittaa lapsen kehitykselle siitä, että tämä kasvaa sateenkaariperheessä. Lähinnä lapsi oppii ymmärtämään, että asiat voivat olla hieman valtavirrasta poikkeavastikin. Tällaisissa "kahden äidin tai kahden isän" perheissä lasten etujen kannalta on tärkeää, että jos pariskunnan toisella osapuolella on biologinen lapsi ja biologinen vanhempi sattuu sairastumaan tai kuolemaan, niin lapsella "virallinen" suhdetta ei-biologiseen vanhempaansa voidaan turvata.

Myös eron tullessa lapsen suhde ei-biologiseen vanhempaan säilyy, koska on hyvin todennäköistä, että toinen vanhempi on lapselle biologisen vanhemman ohella läheisin ihminen. Yhteiskunnan antama tuki lapsen läheisille ihmissuhteille on tärkeä viesti kiinteiden ihmissuhteiden tärkeydestä. Lapsen tulevien olosuhteiden tarkistaminen on hyvin tärkeää adoptiotilanteissa.

Tärkeintä on lapsen etu. Tällä hetkellä lesbo- tai homoparin sopivuutta adoptiovanhemmiksi ei edes tutkita. Se, että adoptioon vaaditaan nykyisin heteropariskunta, on vain poliittinen päätös. Se ei siis ole mikään lähtökohta, jos tarkastellaan sitä, että jokin asia on parhaalla mahdollisella tavalla. Poliitikot eivät ole tutkijoita, eivätkä yli-ihmisiä.

He tekevät päätöksiä omien tietojensa, arvojensa ja käsitystensä pohjalta - ja toivottavasti seuraavat maailmaa niin paljon, että pysyvät ajan tasalla todellisuuden kanssa. Toivottavasti he kykenevät myös olemaan niin avarakatseisia, että omat ennakkoasenteet eivät ihan kokonaan peitä objektiivisuutta ja kykyä pohtia asioita muutenkin kuin omien tuntemusten valossa. Hyvin tärkeää lapsen kehittymisessä on, että voi lapsena tuntea kodin olevan maailman turvallisimman paikan ja lähimpien aikuisten rakastavan ja huolehtivan.

Sellainen antaa kyvyn luottaa itseensä sellaisena kuin on. Homo- tai lesboperheissä kasvavat lapset saavat vanhemmiltaan saman turvan kuin heteroperheissä kasvavat omiltaan. Hiljakkoin julkaistun amerikkalaistutkimuksen mukaan homovanhempien kasvattavat lapset pärjäävät keskimäärin jopa paremmin kuin heterovanhempien kasvattamat.

Homoseksuaalisuus suuntautumisena ei ole lisääntynyt. Seksuaalivähemmistöt ovat ehkä viime vuosina tulleet näkyvämmäksi ja tiedostetummaksi, koska suuntautumista ei ole tarvinnut enää niin visusti kätkeä. Myös ei-heterot parisuhteet ja niinsanotut sateenkaariperheet hyväksytään nykyisin aiempaa paremmin. Suuntautumisen mukainen elämä on tullut useammalle ihmiselle mahdolliseksi. Jos vanhempien seksuaalinen suuntautuminen vaikuttaisi lapseen, niin miksi sitten heteroperheiden lapsista tulee joskus homoja?

Ihminen ei opi homoksi, eikä tämä ole vieteltävissä homoksi. Eli heteroa ei voi johdatella homoksi, eikä homoa heteroksi. Kyse on siitä, onko ihmisellä mahdollisuus ja tilaisuus elää eheää elämää suuntautumisensa mukaan.

Kuten kaikkeen muuhunkin kiusaamiseen. Niin koulussa, työelämässä kuin muutenkin. Kaikkeen kiusaamiseen vieläpä, liittyi se vasenkätisyyteen, pisamanaamaisuuteen, homoseksuaalisuuteen, koulussa hyvin menestymiseen, punapäisyyteen, jne. Lapset sitä paitsi eivät varmaankaan automaattisesti ajattele, että luokkakaverin kaksi äitiä tai kaksi isää on jotenkin iljettävää.

Ennemminkin tällaisissa asioissa on uteliaisuus suurempi juttu. Kyse onkin lähinnä lasten vanhempien asenteista. Kotona kun illalla kerrotaan koulun tapahtumia ja käy selville, että luokalla on homoparin lapsi, niin vanhempien asenteet ja reaktiot vaikuttavat lapsenkin suhtautumiseen jatkossa tähän "erikoisuuteen". Yllättävää kyllä, monet naiset pelaavat lätkää tai futista, osaavat kalastaa, vaihtaa lampun, nyrkkeillä tai korjata autoa Uimahallissa käynti tietysti on oma juttunsa, mutta eiköhän siihenkin ratkaisuja ole - kuten esimerkiksi urheiluseura, ja siksi toisekseen Eipä taida jokaisen isäkään olla opettanut jälkikasvuaan nyrkkeilemään tai korjaamaan autoa - kun eivät itsekään osaa.

Moniko miestä ei osaa laittaisi ruokaa? Ruoanlaittotaito on ihan "miesten juttu", siinä missä "naistenkin juttu". Perinteisestihän ravintolan keittiössä mieskokki laittaa ruokaa.

Eikä pesukoneen käyttö tai silittäminen mikään vaikea homma ole miehellekään. Ehkä olennaisinta kaikessa tekemisessä on se, että tekee mitä osaa, ja opettelee tarvittaessa välttämättömät asiat.

Luutuneista asenteista pääsee eroon unohtamalla heteroseksistisen asenteen "eläköön se pieni ero".

Hentai sex penis hieronta homoseksuaaliseen

Marlon Bundo on Charlotte Pencen kani, jota koko Pencen perhe rakastaa. Hyvin usein siteerataan yhtä jaetta Paavalin kirjeestä roomalaisille: Yhteiskunta ei ole kannustanut vuoteen asti millään tavoin homopareja parisuhteeseen. Jenkeissä Jessen käy tapaamassa ihmisiä, jotka väittävät muuttuneensa homoista heteroiksi. Tiedotusvälineissäkin on näihin päiviin asti tuotu homous esiin aika yksipuolisesti - lähinnä painottuen seksuaalisuuteen. On sellaisia, jotka äitinsä kohdusta saakka ovat avioliittoon kelpaamattomia, on toisia, joista ihmiset ovat tehneet sellaisia, ja on niitä, jotka itse, taivasten valtakunnan tähden, ovat ottaneet osakseen naimattomuuden. Kun hän haastaa heidät tekemään Cornelin yliopiston seksuaalisuustestin, yksikään ei sitä tee.

PANOSEURAA FI FINNKINO HOMOSEKSUAALISEEN LAHTI